Ryyräts reissussa: Brewdog Ellon, Skotlanti

BrewDog Ellon

Sähköpostiini kilahti alkuvuodesta viesti Sarah Warmanilta. Ilahduin suuresti, en vain siitä syystä, että hän kutsui mut käymään BrewDogin Ellonin panimolla, vaan ennen kaikkea siksi, että Sarah on ollut yksi suurimmista esikuvistani bissemaailmassa. Katselin hänen olutmaisteluvideoitansa joskus 8-9 vuotta sitten, kun meidän Brewcats oli vasta suunnitteluasteella. No, nykyään Sarah on tosiaan töissä BrewDogilla ja niinpä minä ja joukko muita eurooppalaisia olut- ja juoma-alan tyyppejä suunnattiin Sarahin vieraiksi Elloniin toukokuun puolivälissä.

Me yövyttiin kaikki Aberdeenissa, jonne itse saavuin vasta keskiyön pimeydessä, joten en ollut varma mitä odottaa, kun avasin aamulla hotellin ikkunaverhot. Yllätys oli suuri, kun ulkona paistoi aurinko jo klo 7 ja ehkä jonkin verran yllätyin myös siitä, miten tasaisen harmaan värinen koko kaupunki on. Ikkunan edessä oli myös mahtipontinen kirkko, joka soitteli tuomion kellojaan joka varttitunti.

Sarah haki meidät hotellin aulasta yhdeksältä ja nähtiin siinä samassa hässäkässä ensimmäistä kertaa koko meidän ryhmä rämä. Meitä oli Suomesta, Ruotsista, Saksasta, Itävallasta, Italiasta ja Ranskasta. Hyppäsimme bussiin ja ajoimme Elloniin. Olen päässyt käymään BrewDogin panimoilla sekä Columbuksessa että Berliinissä, joten tiesin vähän, mitä tuleman pitää visuaalisesti, mutta kun saavuimme tämän alkuperäisen panimokompleksin pihaan, niin se vaikutti jo ulkoapäin paljon isommalta kuin ne, joissa olin jo käynyt.

Brewdog Ellon

Monica, Aniko, minä, Marco & Yvette

Saimme aluksi kierrellä DogTapissa samalla, kun ryystettiin aamusumppeja ja tietäähän sen, mitä tapahtuu, kun reilu tusina sisällöntuottajia päästetään vapauteen. Kaikki säntäilivät kameroidensa kanssa siellä täällä varmistamassa, että muistoksi jää tarpeeksi materiaalia, jos vaikka loppupäivästä (jostain syystä) kuvaustahti hidastuisi. DogTap on tuttua BrewDog meininkiä: laaja bisse- ja ruokalista, pelejä ja muuta puuhaa kahdessa kerroksessa ja muistutuksena Jamesista (toisesta perustajasta, joka joutui tämän reissun aikana hoitelemaan bisneksiä muualla), katossa roikkuu valtava hai. Hait ovat Jamesin lempiotuksia.

Seuraavaksi laitettiin päälle vähän turvavarustusta, joka jokaiselle oli kasattu jo etukäteen: turvakengät, huomioliivit, lasit ja korvatulpat. Pitkähiuksiset laittoivat vielä tukat kiinni ja kun kaikki oli mintissä, niin lähdettiin panimokierrokselle. Tässä vaiheessa korkattiin ekat bisset, johan kello oli aamukymmenen! Panimo on valtava, niin kuin saattoi jo ulkokuoren perusteella olettaa. Kierrettiin itse keittämöä, tölkityslinjastoa ja nähtiin vähän varastoa. Käveltiin myös toimiston halki ja siellä, kuten Columbuksen toimistollakin, on työntekijöiden koiruliineille oma nukkuma-aitaus, jossa haukut saavat levätä omassa rauhassaan.

panimo

tasting oluet & Monica

Panimokierroksen jälkeen meillä oli lounas ja sitten mentiin DogTapin yläkertaan, jossa Martin (toinen perustajista) ja kumppanit pitivät meille oluttastingin. Olin aika fiiliksissä, koska kerrankin sain itse olla osallistujan roolissa! Tastingissa maisteltiin Punk IPA, Jack Hammer, Black Heart, Born To Die sekä DOG L ja puhuttiin paljon BrewDogin ja myös Martinin alkuajoista, maistettavien oluiden synnystä ja reseptiikasta, vastuullisuudesta bissetuotannossa ja tässä vaiheessa meiltä aukesi myös kysmystulvan padot 😀 Martin vastaili meidän kysymyksiin ja otettiin taas vähän kuvia ja kerettiin tutustumaan tässä vaiheessa vähän lisää meidän porukkaan. Mun lemppari noista maistetuista oluista oli ehkä kuitenkin se perus Punk IPA. Se oli viikon vanhaa, eli fresh af. Välivetenä tarjoiltu typpihapotettu Black Heartkin tosin oli erinomainen…. En osaa päättää niiden väliltä!

Martin

Tastingin päätteeksi vedettiin taas suojavarusteet niskaan ja lähdettiin kierrokselle, tällä kertaa tislaamon puolelle. Olen käynyt Suomessa ainoastaan Kyrön ja Teerenpelin tiloissa, joten olin aika vaikuttunut tislispuolen vehkeiden koosta.

Lonewolf, Abstrakt & Duo Rum

Pelkäsin vähän etukäteen tislaamopuolen tuotteiden tastingia, koska en juuri maistele väkeviä, mutta onneksi pöytäseurueeni vakuutti, että on ihan ok maistaa vain pieni kielenkärjellinen kaikkea. Sellaisenaan me maistettiin Abstrakt Vodkaa, Lonewolf Giniä, Duo Rum -rommia sekä viskiä. Duo Rum oli aivan muikea makuelämys. Siinä maistui inkivääri, vanilja ja karibialaiset hedelmät. Sitä voisin hommata kotiin vierasvaraksi, vaikka en itse rommeja juokaan. Tai ehkä sitten joisin! Meille tehtiin vielä pari drinkkiä ja yksi niistä oli Pina Colada! Reissukumppanit pääsivät/joutuivat elämään vähän Käärijähuumaa ja vetämään videolle Cha Cha Chat!

Tasting ei loppunut mitenkään virallisesti tostanoivvaan seinään, vaan sen jälkeen päästiin vielä rauhassa juttelemaan Martinin, Sarahin ja muun henkilökunnan kanssa. Otettiin myös pakolliset häröilykuvat photoboothissa, koska Sarahilta löytyi pari punnan kolikkoa taskusta ja syötiin yhdessä illallista. Osa jaksoi vielä ottaa maistelusettejä oluista ruuan kanssa, mutta mun makunystyrät kaipasivat jo jotain iisimpää ja otin siinä vaiheessa pintillisen King Kölschia. Se oli oikein hyvä, sopi safkoihin ja oli raikas ja iisi.

Meidät heitettiin takaisin hotellille klo 21, eli oltiin oltu panimolla siinä vaiheessa 12h. Suurin osa, minä mukaan lukien, paineli suoraan nukkumaan, kun päästiin perille. Pari ranskalaista taisi jaksaa vielä mennä baariin. Naureskeltiin, että meistä on tullut vanhoja ja väsyneitä. Nukuin kymmenen tunnin unet ja menin suihkun jälkeen aamupalalle, jossa näin osan meidän porukasta. Meillä oli kaikilla vähän eri hakuaikataulut takaisin lentokentälle, koska jengin lennot lähti pitkin päivää miten sattui. Kerettiin onneksi vielä kuitenkin Marcon, Matthiaksen ja Yvetten kanssa vähän kaupungille napsimaan ryhmäkuvia ennen kuin heidän kyydit tulivat. Vaihdettiin vielä kiireellä yhteystietoja ja todettiin, että ollaan todella onnekkaita, kun päästiin tapaamaan toisiamme livenä. Tuntui ihan siltä, kuin oltaisiin tunnettu vuosia, vaikka oikeasti ollaan vain nähty instakuvissa. Kun tuon porukan kyyti sitten tuli, oli aika haikea olo, vaikkakin sovittiin, että meidän on pakko järjestää joku reunion, eli ei ne mitkään hyvästit ollut.

Yvette, Matthias, minä ja Marco

Mulla oli vielä reilusti itsellä aikaa ennen oman kyydin saapumista, joten hain livestriimauskamat huoneesta ja lähdin tutkimaan Aberdeenia striimiläisten kanssa. Ranta oli tosi kaunis ja sääkin oli taas aurinkoinen (mitä ihmettä Skotlanti?). Käppäilin reilun viiden kilsan kierroksen ympäriinsä ja menin vielä lopuksi BrewDog baariin lounaalle ja otin vanhan kunnon Elvis Juicen kyytipojaksi. Ostin myös mukaan RTD Pina Coladan, joka oli todella hyvä, siinä oli kookoskermaa, ananasmehua ja rommia. Sitten olikin lähdön aika.

Onneksi italialainen Monica oli mun kanssa samassa lentokenttäkyydissä ja samalla ekalla lennolla. Halattiin jo valmiiksi koneessa ennen lennon lähtöä, koska tiedettiin, että mulla on tiukka vaihto Amsterdamissa, missä meillä oli välilaskut.

Oli aivan ikimuistoinen reissu. Tapasin mun suuren bisse-esikuvan, näin ja opin taas uutta panimoalalta ja sain elinikäisiä, samanhenkisiä ystäviä. Good times <3

Kiitos Sarah, Martin ja BrewDog, että saatiin tulla! Cheers!!!